Miks jotku esittää olevansa mun kavereita? Miks mä esitän olevani niitten kavereita, vaikkei mua voisi vähempää kiinnostaa niitten seura, oikeastaan olisin paljon mielummin ilman heitä. Pitääkö mun oikeasti tarrautua ihmisiin, joista en pidä ja kertoa heille mitä mulla on mielessä? Ehkä tartteen kuuntelijan. Ehkä nekin tarttee kuuntelijan musta. Mutta mua ei kiinnosta. Ei niitäkään kiinnosta mun jutut.

Miten sitten ihmiset valitsevat nämä ns kuuntelukaverit? Itse tuntuu, että valitsen ne, joilla ei ole varaa olla mulle ilkeä tai sanoa, että vitun sama, ei kiinnosta sun juttus. Tai näin musta tuntuu. Tuntuuko heistäkin siltä, että mun asemassani, mulla ei ole varaa sanjoa heille noin? Vai tuntuuko heistä, että he tarvitsevat mua johonkin? Vai tarvitsenko mä heitä johonkin muuhunkin kuin kuuntelevaksi korvaksi?

Onko he mun kavereita? Olenko mä heidän kaveri?